Sushi

Sushi. Se lukuisten ihmisten ylistämä herkku. Saanen olla toista mieltä! 

Tässä taannoin saimme kutsun vanhempieni luo "sushi-juhliin". Pääkokkeina toimivat veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Isäni oli myös valmistuksessa mukana, sushin ystävä kun on. Minä ja Teemu seurailimme vierestä tätä näpräämistä.

Olin etukäteen suunnitellut maistavani tätä maailmankuulua herkkua. Maistoin. Laitoin palan suuhuni, ja yritin pureskella vedet silmissä. Parin yökkäys-refleksin jälkeen pikainen spurtti vessaan ja sushit viemäriin. Ja päälle suu-huuhtelu. Näin.

Onneksi vanhempani olivat myös valmistaneet pizzaa, jota äitini kanssa söimme (hänelläkään ei ollut positiivinen ennakkoasenne, hänhän ei omien sanojensa mukaan kuollutta kalaa syö!!). 

***

Kylppärimme on myös saanut uutta ilmettä uusilla kalusteilla. Ennen meillä oli taso, joka toimi hoitopöytänä Milean ollessa vauva. Nyt kun sitä ei enää tarvittu, se on ollut tavaroiden lasku-ja säilytystasona. Siitä piti päästä eroon, ja olimme kauan suunnitelleet ostavamme pyykkikaapin ja tavallisen korkean kaapin. Tuumasta toimeen:

Ennen

Jälkeen

Bueno!!

-Jemina-

Häät

Häät, siis MEIDÄN häät ovat ensi vuoden kesäkuussa. Reilu vuosi on aikaa suunnitella, mutta jo vuoden päästä olisi kaiken oltava jo suht valmiina. Kääk!! Onneksi minulla on maailman parhaimmat, kauneimmat ja ennenkaikkea viisaimmat kaasot mitä maa päällään kantaa! Heidän kanssaan varmasti kaikki menee niinkuin olen aina unelmoinut.

Vihkiminen on Karjaan kauniissa harmaakivikirkossa. Juhlapaikka on vielä avoin, mutta muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja on tullut vastaan. Vielä pitäisi saada itsestä irti ja ottaa puhelin kauniiseen käteen ja sopia milloin juhlapaikkoja voisi käydä kurkkaamassa.

Viime viikolla saimme Teemun kanssa vihdoin ja viimein tehtyä alustavan vieraslistan. Jotta vieraiden lukumäärä ja häiden tarkoitus ei riistäytyisi käsistä, jouduimme karsimaan todella rankalla kädellä keitä häihimme kutsumme. 

***

Olen jo jokunen vuosi sitten hankkinut muutaman kirjan; toinen on hääparin muistokirja, johon voi etukäteen kaikenlaista kirjoitella ja sitten tietenkin myös kirjoittaa muistiin kaikki häihin liittyvät muistot. Toinen kirja on ihan blankko kirja, joka saa toimia suunnittelussa. Sinne rustaan kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia mitä mieleen tulee.

Häät ovat siis aikalailla takaraivossa koko ajan. Täytyy tässä vuoden varrella aina välillä kirjoitella tänne missä mennään :)

-Jemina-

Miksi? No siksi.

Syvimmät ja nöyrimmät anteeksipyyntöni tästä blogin hiljaisuudesta. Syy on yksinkertainen: kaiva kannettava tietokone kaapista, viritä laturin johto seinään, avaa kone ja odota sen käynnistymistä miljoona minuuttia, netti on paska, kuvien siirto puhelimesta hidasta, ja kuvien lataaminen Bloggeriin vielä hitaampaa. 

Jos me jonain kauniina päivänä ostetaan omakotitalo, jossa olisi tilaa tietokonepöydälle ja varaa uudelle koneelle, lupaan kirjoitella useammin!!

Viime viikkoihin on kuulunut mm. tällaista:

Ikkunanpesua sekä koneellisesti että perinteisesti lastan kanssa.

***

Sellossa shoppailua..

..Sekä siellä syömistä.

***

Juhlittiin Teemun synttäreitä perheen kesken grillaten ja kakkua syöden. Iltasella kutsuimme myös uudet naapurimme meille iltaa viettämään.

***

Ja sitten olikin jo Vappu. Milea sai ensimmäisen foliopallonsa ja oli siitä ikionnellinen!

***

Löysin meidän terassilta Simon, hän on siili.

***

Viime lauantaina olin työkaverini (pomoni) luona "kesäjuhlissa". Tarjolla oli tortilloja ja Fresitaa. Tunnelma oli mukava ja äänekäs! Jatkoille lähdimme tietenkin Londoniin jossa viihdyimme pilkkuun asti. Tämän jälkeen suuntana oli taksitolppa, koti ja oma sänky. Kotiintultuani ja monta oravannahkaa köyhempänä kävin suihkussa. Meinasi tältä naikkoselta laatta lentää, sen verran viinalta haisi käyttämäni hopeashampoo!

Sunnuntaina olo oli väsynyt ja tukka oli kipeä. Ei auttanut kuin ottaa BuranaPanadol-coctail ja ottaa suunta kohti Riihimäkeä, missä asuvat Teemun sisko puolisoineen. Ja voi juku, siellä oli tarjolla itsetehtyjä hampurilaisia ja smoothieta! Kyllä maistui pienessä kankkusessa, niin hyvää se oli!!

***

Tämän viikon tiistaina olimme juhlistamassa Milean kummitätiä mitalikahveilla. Tämä voimanainen meni ja voitti kisoissa jälleen kultaa!! Hurjasti onnea!

Milea kuljettaa kummitädin lahjamurattia.

***

Nyt Euroviisujen pariin. Hurrataan Suomi finaaliin!!

-Jemina-

Pääsiäisviikonloppu

.. Joka toki jatkuu vielä. Tähän asti koko Pääsiäinen on ollut lähestulkoon yhtä juhlaa.

Perjantaina lähdimme heti aamupäivästä Karjaalle kummitätini syntymäpäiväkahveille. Sieltä kurvasimme hyvän ystäväni ja hänen perheensä luo. Tähän perheeseen on kolmisen viikkoa sitten syntynyt pieni tyttö, ja mitä vielä; minua/meitä pyydettiin lapsen kummiksi! Tämä tuli todellisena yllätyksenä, olin todella otettu! Nyt vain ristiäisiä odottelemaan, jotka ovat ensi kuussa. Ja mitä tästä seuraa: vaatekriisi!! Jotain liilaa..

***

Eilen puolestaan olimme erään nuoren miehen 1-vuotisjuhlissa. Komea nuori mies oli järjestänyt vanhempineen mukavat kestit, ja tarjottavat olivat tietenkin ykkösluokkaa!

Kukapa muukaan kuin Erica tekee näin kauniita ja ennenkaikkea maistuvia luomuksia! (kuva: Erica)

Heaven! (kuva: Erica)

***

Kotiuduttuamme käärimme Teemun kanssa hihat ja painuimme takapihalle. Tarkoituksena oli istuttaa uutta nurmikkoa vanhan terassiosan paikalle. Vähän piti ensin kaivaa vanhaa maata pois ja laittaa uutta multaa tilalle. Lopuksi ruohonsiemenet, sammalsyöjäaine ja vettä päälle ja avot. Se on siinä. Nyt vaan odotellaan..

***

Tänään Teemun ollessa töissä pitkässä päivässä, saimme kylään hyvän ystäväni Sarin. Sari toi Milealle suklaamunan joka lopuksi taisi olla enemmän kasvoilla kuin mahassa! 

Voitte vaan arvata miltä kasvot näyttivät! Mahtavaa!

***

Huomenna olisi vähän niinkuin lepopäivä ja tiistaina päästään tositoimiin; ikkunanpesuun! Milean Kummitäti tuo minulle lainaksi ikkunapesurin jota olen jo kauan halunnut kokeilla. Luonnollisesti tähän "kauppaan" kuuluu se, että kummitäti pääsee lapsenvahdiksi ikkunanpesun ajaksi!

Mukavaa Pääsiäisen jatkoa!

-Jemina-

Eteisen projekti

Meidän eteinen on nyt saanut uuden, raikkaan ilmeen. Ennen eteisessä oli hieman pimeää, kiitos ison ruskean Billy-kaapin. Nyt se on myyty ja on jo uudessa kodissa.

Viime vuoden puolella bongasin Teemun vanhempien kätköistä ikivanhan puhelinpöydän. Teemun Isä oli enemmän kuin tyytyväinen jos se meille kelpaisi ja pääsisi siitä eroon. NO TOTTAKAI KELPAA!! Kaappi on aikoinaan maalattu valkoiseksi mutta pinta ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Halusin maalata sen uudestaan, joka tarkoitti sitä että se täytyi hioa jotta vanha maalipinta saatiin pois. Tällä hetkellä hengitystieni ovat varmasti aivan tukossa kaikesta hiomapölystä, sillä sitä tuli ja PALJON!! Mutta kyllä se on kaiken arvoista. 

Ennen:

Jälkeen:

Se on niin julmetun hieno!! Kuva on tosin huonolaatuinen. Kyllä tuossa kelpaa istuskella ja pukea Milealle ulkovaatteita!

-Jemina-

Lapsimessut

Hyvää lauantai-iltaa!

Palataan nyt takaisin eiliseen ja Lapsimessuihin. 

Starttasimme kotoa hyvissä ajoin ja olimme perille karvaa vaille 10 aamulla. Meillä oli sovittu treffit äitini kanssa, mutta kuinkas kävikään. Hän tuli junalla Pasilaan, joten odotteli meitä eteläisen sisäänkäynnin luona ja me taas olimme pohjoisella sisäänkäynnillä. Ei siinä muuta kuin mummu kävelemään koko Messukeskuksen ympäri pohjoispuolelle! 

Ihmisiä oli jo avautumisaikaan ihan riittämiin, mutta pääsimme jonottamatta sisälle sillä meillä oli liput jo valmiina (Kiitos Jenni!).

Aloitettiin messut kahvilasta, sillä meillä molemmilla nälkä kurni mahassa. Milea sai myös pienen maistiaisen meidän leivistä.

Hetken messualueella käveltyämme tuli vastaan se, mitä Milea varmasti odotti kaikkein eniten; JÄTTI-JUNNU!! Juniorin Junnu ja Nuppu ovat olleet Milean suosikkeja siitä asti kun on televisiosta jotain ymmärtänyt. Nähdessään tämän jättiläisen Milea osoitteli sitä sormellaan ja suu oli ihmetyksestä pyöreänä. Tyttö oli aivan ihmeissään!

Odotin, että messuilla olisi ollut enemmän krääsää jota ihmisille jaetaan. Ilmeisesti olen niin tottunut jokavuotisiin Sairaanhoitaja Päiviin, jossa saa kassikaupalla rohmuta kaikenlaista ilmaistavaraa. Äitini sentään oli rohkea ja varasti pyysi BR-Lelu-kynän ja sai sen. Ihme kynäfriikki! 

Saatiin sentään kuusi purkkia Valion Onni-hedelmäsosetta ja pari Muumi-vaippaa kotiinviemisiksi. Toki messuilta tuli ostettua muutamia ihanuuksia:

Milealle Lenne-merkkiset välikausihanskat ja Villervalla pipo.

Papukaijapaita ja syötävän ihana mekko!

Milealle Småfolkin omena-lakanat ja Mehujehu pillimehun pidike. Minä ise ostin itselleni kaksi paria Molo-merkkisiä sukkia kolmella eurolla!! 

Lisäksi mukaan tarttui mm.hiekkaleluja.

***

Kotimatkalla poikkesimme vielä Espoon Ikeaan, jossa söimme lihapullat ja ostin Milean huoneeseen pimennysverhot.

Hurautimme Espoosta Karjaalle, sillä olin luvannut ajaa äitini kotiin. Viivyimme siellä hetkisen, sillä minun oli pakko saada pari kuppia kahvia ennenkuin pystyisin ajamaan takaisin kotiin. 

***

Hiivatti, miltäköhän tämä postaus näyttää puhelimella katsottuna?! Nuo kuvakollaasit on tehty kännykässä olevalla ohjelmalla, joten ne on aika pieniä. En saa kuvatekstejä ihan kuvan alle sillä Blogger ei tykkää niistä. Pahus!

Huomiseen, sillä silloin on luvassa uusi postaus! 

-Jemina-

Vauvan/lapsen sukka

Nälkä kasvaa syödessä; kun jotain oppii, täytyy jo päästä seuraavalle tasolle. Minulla on nyt uusi aluevaltaus meneillään: vauvan/lapsen villasukka! 

Nämä olivat harjoituskappaleita:

Sitten tein nämä. Sukat eivät enää riittäneet, sillä tarkoitus oli tehdä ystävän vastasyntyneelle pieni lahja. Joten pipo ja tumput piti myös tehdä. Tuo liila pipo on ensimmäinen kutomani pipo ikinä! Ja mitenkäs kävikään, aivan liian pienet tamineet tuli tehtyä. Joten, uutta putkeen!

Näihin vaalean liiloihin olen kovasti tykästynyt. Pipo on tarpeeksi suuri, jotta sitä voi käyttää mahdollisimman pitkään. Sukat on tehty about Milean jalan mukaan. Oli pakko ommella sukkiin valkoiset napit, jotta niissäkin olisi jotain valkoista. Nämä siis saavat uuden omistajan ensi viikolla! 

***

Eilen illalla grillattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna meidän grillillä. Aah, oli todella hyvää!

***

Tänään pääsen saattamaan loppuun projektin koskien meidän eteisen "uutta" huonekalua. Hiomista ja maalausta tiedossa! Kuvamateriaalia tulee kun projekti on valmis :)

-Jemina-

And the winner is.. Me!!

Kerrankin arpaonni suosi minua! Toissapäivänä huomasin Facebookissa viestin, joka oli lähetetty 15. helmikuuta. Minä olen voittanut Hiusatelje Monika Heiskarin Facebookin "tykkämis-kisassa" Paul Mitchellin tuotepaketin! Eilen kävin lunastamassa palkintoni ja tällainen se on:

Ei mikään ihan halpa voitto!

-Jemina-

Terassi

Viimeinen viikko pyörähti tänään käyntiin. Siis töissä. Viikot ovat hurahtaneet nopeasti, ehkä liiankin. Todella hyvin olen töissä viihtynyt, mutta toki kotona oleminen lapsen kanssa on kultaakin kalliimpaa.

***

Viime viikolla Teemu päätti laittaa meidän takapihan terassin uusiksi. Sitä on nyt suunniteltu ja pähkäilty kohta kolme vuotta, että tehdäänkö uusiksi vai ei. Terassissa itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta terassin rakentaja on aikoinaan jättänyt lautojen väliin n.2cm välit. Sinne on siis vuosien mittaan tipahdellut yhtä sun toista (ei ainoastaan meiltä), mm.pari haarukkaa, sytkäreitä ja pyykkipoikia. Jopa ystäväni koiran tassu jäi lautojen väliin (rotu taisi olla amstaffi!!)!

Homma vähän levisi lapasesta; terassi pienennettiin samankokoiseksi kuin muilla ja siinä samassa meni myös puolet pihasta uusiksi. Laitan kuvia, jos niitä joskus saan aikaiseksi napsittua.

***

Viikonloppuna olimme Teemun vanhempien luona puuhommissa. Tai siis Teemu oli. Minä ja Milea lähdettiin anopin ja kälyn kanssa shoppailemaan. Milealle löydettiin Karkkilan Keskuskengän loppuunmyynnistä Vikingin Goretex kengät puoleen hintaan! Kengille jäi hintaa ainoastaan 39e. Välikausihaalaria en valitettavasti siltä reissulta löytänyt Yhtäkään näkemääni välikausihaalaria en kelpuuttanut Milealle päälle puettavaksi (nirso äiti).

Lähes joka paikasta on etsimäni koko tai kuosi loppunut, mutta Lohjan Mukelomestassa oli rutkasti valikoimaa. Ihania värejä ja kuvioita, mutta minäpä valitsin yksinkertaisen punaisen Reiman haalarin josta saa tikkikerroksen irrotettua neppareilla.

***

Tällä viikolla olisi vielä tiedossa terassin viimeistelyä eli hiominen, kaiteiden rakentaminen sekä mahdollisesti öljyäminen. Pihakin on nyt vielä vaiheessa, joten sinnekkin täytyy ehtiä tonkimaan. Ja vanhan terassin jäte olisi vietävä kaatopaikalle, mutta se on jo onneksi järjestetty. Niin, ja töitäkin pitäisi ehtiä tekemään. Piru vie kun työt haittaa vapaa-aikaa!

Mukavaa maaliskuun viimeistä päivää ja tulevaa huhtikuun alkua!

-Jemina-

SoMen ihmeellinen maailma

SoMe. Ihmiset päivittävät todella paljon omasta elämästään ja tapahtumistaan esim. Facebookiin. Jotkut taas eivät kaikkea päivitä, ainakaan heti. 

Eräs bloggaaja tässä taannoin ihmetteli ja kummasteli sitä, miksi ihmiset juuri Facebookissa onnittelevat jostain, mitä ei sinne ole päivitetty. 

Minun eräs tuttu/kaveri sai tässä viikko takaperin vauvan jossain päin maailmaa (en siis tiedä missä maassa tämä ihminen asuu). Facebookissa ei ollut halaistua sanaa tästä perhetapahtumasta, mutta silti ihmiset ovat onnitelleet ja udelleet. 

Itse en menisi tällaisesta onnittelemaan, jollei ihminen itse ole julkaissut tästä asiasta. Synnytyksessä kun voi jokin mennä pieleen, eikä kaikki välttämättä ole hyvin. Pahinkin voi tapahtua. Typerää, että automaattisesti oletetaan kaiken olevan hyvin; "Onnea ihanasta perhetapahtumasta! Paljon onnea tuoreille vanhemmille!". Ja näin edespäin. 

Jos on aivan pakko saada udella/onnitella, voisi sen tehdä vaikka yksityisviestillä. Kiitos. 

***

"Elämä on mukavaa kun osaa kutoa villasukkaa". Alkuvuodesta mottoni oli: sukka vuodessa pitää mielen virkeänä. Tällä hetkellä voisi melkeinpä sanoa: sukka päivässä pitää mielen virkeänä! 

Tällä hetkellä kudon Teemulle sukkia. Kunhan ne on valmiit, kokeilen kutoa vauvan sukat. Ensimmäinen sukkien saaja köllöttelee vielä nahan alla, mutta toivottavasti EI enää kauan!! Sukat tulevat olemaan liilat, muun värisiä en uskalla edes antaa, haha!

Tässä kuva viimeisimmistä sukista jotka tein itselleni:

Anteeksi karvaiset koipeni.

-Jemina-

I'm alive!

Minulta on kyselty, miksen ole lähiaikoina kirjoitellut. Vastaus on simppeli; en ole ehtinyt/jaksanut. Ennen töitä en ehdi, ja töiden jälkeen en ole jaksanut. Tänään olen viettänyt vapaapäivää, ja sama toistuu huomenna. Olen siis elossa!

Tänään saatiin pitkästä aikaan kylään vanhempani. Heillä oli mukanaan Milealle vielä yksi syntymäpäivälahja, joka ei ehtinyt syntymäpäiväksi perille. Ihanat Perfect Homen nallet! Ne sopivat täydellisesti lipaston päälle Milean huonetta piristämään. Nallet ovat jotain kovaa materiaalia, eli ei Milean leikkeihin sopivia särkymisvaaran takia. 

Huomenna saamme vihdoin ja viimein valokuvaajan kotiimme, joka napsii Mileasta 1-vuotiskuvat. Tämä viivästys on ihan oma vikamme, sillä vasta viime viikolla saimme aikaiseksi soittaa kuvaajalle. Kuvaaja on tuttumme, ja hän otti myös Milean vauvakuvat sekä kuvasi ristiäiset. Innolla odotan, millaisia kuvia saadaan aikaiseksi!

Tässä vielä kuva Mileasta katselemassa lempiohjelmaansa; Ystäväni Tiikeri ja Nalle Puh. Tämän kuvan Teemu lähetti minulle ollessani töissä :)

-Jemina-

Viikko 1

Yksi viikko takana, viisi edessä. 

Työnteko maistuu hyvältä, aamuherätyksistä huolimatta. Klo.05:00 herääminen ei tunnu pahalta, mutta auta armias kun tulet aamuvuorosta kotiin; silloin se väsymys iskee!

Milealla ja Teemulla on mennyt kotona aivan loistavasti. Muutamana päivänä töistä tullessani on minua odottanut ihania leipomuksia; mokkapaloja, kauralastuja ja ruisneliöitä. Myös ruokaa on tehty. 

Viikonloppuna Milean piti mennä isovanhemmilleen yökylään, mutta se peruuntui; Mummo oli kuumeessa. Uusi yritys muutaman viikon päästä! Tästä huolimatta kävimme ostamassa pullon punaviiniä, ja kumosimme sen Putousta katsoessamme. Minä puolestaan kudoin sukkaa samalla, ja niinkuin arvata saattaa, sunnuntaina piti purkaa se mitä lauantaina kudoin...

Sunnuntai olikin sitten mitä mainioin päivä huushollin siivoamiselle!

-Jemina-

Ensimmäinen syntymäpäivä

Eilen oli tärkeä päivä; Milea täytti vuoden. Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Hullua, että Milea on ollut meillä vain 52 viikkoa eli 365 päivää. 

Synttärijuhlat olivat ikimuistoiset. Kaikki juhliin kutsutut pääsivät tulemaan, lukuunottamatta entisiä naapureitamme. Tupa oli täysi koko päivän, ja meno sen mukainen!

Puolenpäivän aikoihin oli kutsuttu sukulaiset, ja klo.15 eteenpäin ystävät ja tutut lapsineen. Varsinkin tässä toisessa kattauksessa oli kova meno ja hälinä! Nuorin osallistuja oli vielä vatsassa, mutta varmasti ihan yhtälailla menossa mukana <3

Tarjoilut maistuivat, sillä juurikaan mitään ei jäänyt jäljelle! Se olikin tavoitteena, sillä kakut sun muut leipomukset jäävät meillä syömättä jääkaappiin. Uskokoon ken haluaa. 

Milea sai paljon ihania lahjoja, joista on iloa pitkäksi aikaa. Itse tykkään todella paljon korteista, ja sellaisen Milea sai jokaiselta vieraalta. 

Kiitos kaikille juhliin osallistuneille! Teitte Milean päivästä ikimuistoisen! 

Illan tultua oli sankari aivan naatti. Nukahti jopa syöttötuoliin. Iltakylvyn jälkeen uni tuli samantien. Me vanhemmat olimme myös väsyneitä, olihan juhlissa aikamoinen valmistelu; parin päivän leipominen, koristeleminen ja vieraiden viihdyttäminen. Onneksi juhlakalu piti suurimmaksi osaksi huolen viihdyttämisestä. 

Puolisen vuotta sitten ajattelin, että kun Milean synttärit on juhlittu, minulla alkaa työt. No, nyt ne todella alkavat! Huo-men-na!! A-pu-a! Tänään leivoin töihin vietäväksi juustokakun. En todella uskaltaisi asua jalallanikaan työmaalle ilman herkkuja! 

Lisäys vielä edelliseen postaukseen. Milea sai neuvolassa kolme rokotetta, eikä niistä ainakaan vielä ole tullut mitään oireita. Keskiviikkoiltana Milea tosin sai supparin pyllyyn, ihan vaan profylaktisesti kaikenvaralta. 

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Blogissa saattaapi olla pieni hiljaisuus, sillä majailen vauvatehtaalla tiheästi.

-Jemina-

1-vuotisneuvola

Milean syntymäpäivät lähenevät päivä päivältä, ja eilen olimmekin 1-vuotisneuvolassa. Tyllerö kasvaa ja kehittyy hienosti, myös käyrien mukaan. Itse en koskaan ole käyriin tuijottanut, ne ovat mielestäni vain suuntaa antavia. 

Milea painaa 10 990g ja on 76,5cm pitkä. Päänympärystä on kertynyt 46,5cm.

Neuvolan jälkeen suuntasimme Prismaan, josta minun oli tarkoitus ostaa hopeashampoota. Toki sekin tuli ostettua, mutta kävin samalla extempore kampaajalla. Pätkäsin hiukset mielestäni todella lyhyiksi, vähän alle olkapään. Hiukseni olivat huonossa kunnossa latvojen osalta, joten oli aikakin nipsasta reilummin pois. Tykkään!

Milea oli luonnollisesti mukanani kampaajalla. Hän istui tyytyväisenä rattaissa keskellä kampaamoa, ja näytti kampaajille kaikki erilaiset äänet mitä osaa suustaan päästää. Muut asiakkaat ja henkilökunta naureskelivat tälle hassulle tytölle, joka koko hiustenleikkuun jaksoi olla hienosti rattaissa. Vähän kyllä alkoi silmä luppasta kun fööni pärähti päälle..

Tarkkasilmäiset Länsi-Uusimaan lukijat saattoivat eilen bongata Milean PikkuPäivänsankarit-palstalta. Lähetin sinne kuvan ja onnittelun. Mukavaa, kun se on ilmaista. Suosittelen muillekkin PikkuPäivänsankareiden vanhemmille :)

Tänään onkin edessä haaste, kauppareissu tulevaa viikonloppua varten. Tiedossa varmasti jumalaton lasku, sillä tänään ostamme ruuan lisäksi kaikki leivontatarpeet sun muut jutut synttäreille. Huomenna meidän keittiössä häärää kaksi innokasta leipuria! 

Vielä loppuun otos Milean huoneen uusista, ihanista kynttilöistä:

-Jemina-

Lehdestä tuttu

Viikko on taas hurahtanut nopeasti, vaikka välillä tuntuu että kello junnaa paikoillaan. Viime postauksestakin on aikaa, on mitä ilmeisimmin ollut kiireitä laiskuutta ilmassa (olen surffaillut ainoastaan puhelimella ja tabletilla). 

Ystävänpäivä oli ja meni. Ystäväni kävi meillä kylässä, ja toi minulle ruusupuskan! Minä puolestaan kaivelin kaappeja ja löysin sieltä pipareita, sokerikuorrutetta ja strösseliä. Ja tadaa, baakkelssit oli valmiina! 

Kun tulimme takaisin kotiin, kurkkasin postilaatikkoon. Siellä lojui uusin Vauva-lehti. Pläräsin sen heti läpi, josko sieltä löytyisi tuttu naama. Ja kas kas, sehän sieltä löytyi! 

Yritän tässä kuumeisesti löytää jotakin kuvaa Mileasta, jonka voisi lähettää Länsi-Uusimaa-lehteen. Siinä julkaistaan joka keskiviikko pienten päivänsankareiden kuvia onnitteluineen. Eli ensi keskiviikon lehdestä voi mitä luultavimmin Milean kuvan bongata. Varsinainen julkkis tuo lapsi, kahdessa lehdessä viikon aikana! :)

Huomenna käynnistyy viimeinen viikko kotona vähään aikaan. Teemu laskee jo päiviä siihen kun saa jäädä kotiin, minä puolestaan siihen kun pääsen töihin. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että en kaipaa kotona-oloa kuuden viikon aikana, voi mieli muuttua. Rakastan työkavereitani ja työtäni, joten uskon, että kuusi viikkoa menee kuin siivillä!

-Jemina-

Meillä asuu majava!

Milea järsii kaikenlaista. Siis myös huonekaluja. Tämä tuskin on mitenkään muista lapsista poikkeavaa, mutta Milean työn jälki on uskomatonta.

Kun Milean laittaa päivä-tai yöunille, eikä uni heti tule, hän nousee sängyssä seisomaan ja alkaa järsimään pinnasänkyä. Tämä tapahtuu myös silloin kun Milea herää eikä huoneeseen heti mennä. Järsiessään Milea pitää samanlaista ääntä kun imee tuttia ja samalla ynisee. Teemun kanssa olemmekin usein menneet tässä lankaan. 

Pinnasängyn reunat näyttävät tältä:

Tässä taannoin kun olin tyhjentämässä tiskikonetta, Milea leikki puisilla palikoillaan. Yht'äkkiä alkoi kuulua kakomista ja yskimistä. Menin katsomaan; Milea oksensi puun kappaleita, joita oli jyrsinyt yhdestä palikasta. Nämä palikat takavarikoin samantien ja Milea saa ne kunhan vähän kasvaa.

Myös kirjat ovat hampaiden kohteena. Milea aina onnistuu nappaamaan kirjan hyllystä ja syö sitä. Tiedän, voisin laittaa ne vaikka ylemmäs, mutten periaatteesta sitä tee. 

Niin, eikä sovi unohtaa Herra Hakkaraista! Milea söi siltä jalan auki. Jalan sisällä oli tietysti vanua, jota tämä majava sai suuhunsa. Minä sitten kalastelin sitä isoa vanutuppoa hampaita lähes täynnä olevasta suusta sillä seurauksella, että Milea puri sormeani minkä vain ehti!

Raukkaparka!

Ja kaikille tiedoksi: kyllä, lapseni saa tarpeeksi ruokaa, siitä ei ole kysymys! Eikä tämä järsiminen liity aina hampaisiinkaan.

Olen sitä mieltä, että syököön vaikka koko sängyn maan tasalle. Ongelma vain on se, että siitä lähtee maalia ja puutikkuja. Ei ole kauhean hyvä jos koko ruuansulatuskanava on täynnä sellaista moskaa.

On kieltämättä huvittavaa, kun Milean nappaa kiinni itseteosta naama maalista valkoisena!

-Jemina-

Prinsessajuhlat

Milealla on paljon mekkoja. Niitä on aina ollut useita, ja jotkut ovat valitettavasti jääneet käyttämättäkin. Tänään Milealla oli hyvä syy pukeutua mekkoon, olimme nimittäin 3v-juhlissa, joissa oli prinsessateema. Minä en mekkoon pukeutunut, en nimittäin omista mitään mikä sopisi lastenjuhliin.  

Kyselin taannoin sankarin äidiltä lahjatoiveita. Mikä tahansa prinsessa-aiheinen olisi mieluisaa. Lahjaksi annoimme prinsessa-aiheisia askartelutarvikkeita ja kortin. 

Juhlat olivat mielestäni kaikenkaikkiaan todella onnistuneet. Vieraita oli mukavasti, joukossa myös vanhoja tuttuja joita en ole vuosiin nähnyt. Oli todella mukavaa nähdä heitä! 

Tarjoilut olivat suussasulavia; oli kahta erilaista suolaista piirakkaa, täytekakku (prinsessakuvalla tietenkin!), pullaa, keksejä ja vaikka mitä. Illalla oli pakko vähän reenailla kotona ;)

Milea viihtyi hyvin, sillä hän tykkää seurailla muiden lasten puuhia. Milea meni rohkeasti päivänsankarin huoneeseen, jossa isommat lapset leikkivät Legoilla. Mileaa ei sillä hetkellä Legot kiinnostaneet, vaan hän pimputteli pientä vauvapianoa. Ja ilmapallot, ainakin ne maistuivat hyvältä! Luoja, miten tämä äiti pelkäsi että ilmapallo menee rikki pienten hampaiden käsittelyssä! 

Tasan kahden viikon päästä on Milean vuoro olla päivänsankari!

-Jemina-

Arkistojen helmiä

Löysin muutamia helmiä kun kävin läpi valokuviani. Haluankin nyt tarjota teille parhaita paloja vuosien varrelta!

Kuva 1

Kuva 1 on muistaakseni otettu vuonna 2008. Siinä ystäväni poika vetää minua pulkassa. Eipä tainnut pulkka liikkua, sellainen on pojan olemus tässä kuvassa! 

Kuva 2

Kuva 2 on otettu opiskeluaikoina ystäväni luota ennen baariin menoa, etkoilta siis. Pelattiin Wii:tä ja juotiin kaljaa! Ja tuo tukka, kamalaa!! Otsatukka ihan jees, mutta liian tumma väri.

Kuva 3

Kuva 3 on otettu Tammisaaresta kesäkuussa, vuotta en muista. Ehkä 2009. Lähdettiin tyttöjen kanssa terassille, ja sieltä edelleen baariin. Tässä kuvassa ilmeisesti yritän poseerata jonkun veneen lähellä, jonka kuvittelin omakseni, haha. 

Kuva 4

Kuva 4 on otettu vuonna 2010 Lohjan Aurlahdesta. Olin muutaman muun kanssa lopettanut työt sisätautiosastolla, ja meille pidettiin läksiäiset. Ohjelmassa oli leikkejä, ruokaa ja juomaa. Elämäni ensimmäiset läksiäiset!

-Jemina-

Herkkuja

Eilisen Runeberginpäivän kunniaksi päätin leipoa torttuja, ensimmäistä kertaa elämässäni. Koska aika loppui kesken täällä kotona, leivoin ne appivanhempieni luona. Hyviä olivat! 

Ohjeen nappasin Yhteishyvän ruoka-lehdestä. Nämä olivat helppo ja nopea tehdä. Itse en tykkää kaupan Runebergintortuista, joten nämä olivat hyvä vaihtoehto niille. Jos jollekkin ei tätä kyseistä lehteä tule kotiin, tässä ohje (n.12kpl):

200g margariinia

2dl sokeria

2 munaa

2dl vehnäjauhoja

5 (n.60g) piparkakkua

1ps (80g) mantelijauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 1/2 tl kardemummaa

1/2 dl kermaa tai maitoa

pinnalle vadelmahilloa ja valmista sokerikuorrutetta

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri

2. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten

3. Murskaa piparkakut kaulimella jauheeksi ja sekoita kuivat aineet keskenään

4. Sekoita jauhoseos vuorotellen kerman tai maidon kanssa takinaan

5. Voitele ja korppujauhota muffinivuoat. Annostele taikina vuokiin. Paista 200C uunin alatasolla noin 25 minuuttia.

6. Kumoa tortut jäähtyneinä ja koristele hillolla. Pursota sokerikuorrutetta hillon ympärille.

***

Kaikille herkkusuille annan nyt vinkin; sokeriton tummasuklaa! Sain sitä sunnuntaina nimipäivälahjaksi, ja toissapäivänä maistoin sitä. Mielestäni samanmakuista kuin tavallinenkin, mutta niinkuin sanoin, sokeriton. Eli ehkä aavistuksen terveellisesmpi vaihtoehto.

***

Meidän Milea-vauvasta on tullut jo iso tyttö! Muutaman hassun viikon päästä tämä kenkäjalkainen täyttää vuoden. Hullua!

Synttärijuhlia odotellessa!

-Jemina-