Ensimmäinen syntymäpäivä

Eilen oli tärkeä päivä; Milea täytti vuoden. Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Hullua, että Milea on ollut meillä vain 52 viikkoa eli 365 päivää. 

Synttärijuhlat olivat ikimuistoiset. Kaikki juhliin kutsutut pääsivät tulemaan, lukuunottamatta entisiä naapureitamme. Tupa oli täysi koko päivän, ja meno sen mukainen!

Puolenpäivän aikoihin oli kutsuttu sukulaiset, ja klo.15 eteenpäin ystävät ja tutut lapsineen. Varsinkin tässä toisessa kattauksessa oli kova meno ja hälinä! Nuorin osallistuja oli vielä vatsassa, mutta varmasti ihan yhtälailla menossa mukana <3

Tarjoilut maistuivat, sillä juurikaan mitään ei jäänyt jäljelle! Se olikin tavoitteena, sillä kakut sun muut leipomukset jäävät meillä syömättä jääkaappiin. Uskokoon ken haluaa. 

Milea sai paljon ihania lahjoja, joista on iloa pitkäksi aikaa. Itse tykkään todella paljon korteista, ja sellaisen Milea sai jokaiselta vieraalta. 

Kiitos kaikille juhliin osallistuneille! Teitte Milean päivästä ikimuistoisen! 

Illan tultua oli sankari aivan naatti. Nukahti jopa syöttötuoliin. Iltakylvyn jälkeen uni tuli samantien. Me vanhemmat olimme myös väsyneitä, olihan juhlissa aikamoinen valmistelu; parin päivän leipominen, koristeleminen ja vieraiden viihdyttäminen. Onneksi juhlakalu piti suurimmaksi osaksi huolen viihdyttämisestä. 

Puolisen vuotta sitten ajattelin, että kun Milean synttärit on juhlittu, minulla alkaa työt. No, nyt ne todella alkavat! Huo-men-na!! A-pu-a! Tänään leivoin töihin vietäväksi juustokakun. En todella uskaltaisi asua jalallanikaan työmaalle ilman herkkuja! 

Lisäys vielä edelliseen postaukseen. Milea sai neuvolassa kolme rokotetta, eikä niistä ainakaan vielä ole tullut mitään oireita. Keskiviikkoiltana Milea tosin sai supparin pyllyyn, ihan vaan profylaktisesti kaikenvaralta. 

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Blogissa saattaapi olla pieni hiljaisuus, sillä majailen vauvatehtaalla tiheästi.

-Jemina-

1-vuotisneuvola

Milean syntymäpäivät lähenevät päivä päivältä, ja eilen olimmekin 1-vuotisneuvolassa. Tyllerö kasvaa ja kehittyy hienosti, myös käyrien mukaan. Itse en koskaan ole käyriin tuijottanut, ne ovat mielestäni vain suuntaa antavia. 

Milea painaa 10 990g ja on 76,5cm pitkä. Päänympärystä on kertynyt 46,5cm.

Neuvolan jälkeen suuntasimme Prismaan, josta minun oli tarkoitus ostaa hopeashampoota. Toki sekin tuli ostettua, mutta kävin samalla extempore kampaajalla. Pätkäsin hiukset mielestäni todella lyhyiksi, vähän alle olkapään. Hiukseni olivat huonossa kunnossa latvojen osalta, joten oli aikakin nipsasta reilummin pois. Tykkään!

Milea oli luonnollisesti mukanani kampaajalla. Hän istui tyytyväisenä rattaissa keskellä kampaamoa, ja näytti kampaajille kaikki erilaiset äänet mitä osaa suustaan päästää. Muut asiakkaat ja henkilökunta naureskelivat tälle hassulle tytölle, joka koko hiustenleikkuun jaksoi olla hienosti rattaissa. Vähän kyllä alkoi silmä luppasta kun fööni pärähti päälle..

Tarkkasilmäiset Länsi-Uusimaan lukijat saattoivat eilen bongata Milean PikkuPäivänsankarit-palstalta. Lähetin sinne kuvan ja onnittelun. Mukavaa, kun se on ilmaista. Suosittelen muillekkin PikkuPäivänsankareiden vanhemmille :)

Tänään onkin edessä haaste, kauppareissu tulevaa viikonloppua varten. Tiedossa varmasti jumalaton lasku, sillä tänään ostamme ruuan lisäksi kaikki leivontatarpeet sun muut jutut synttäreille. Huomenna meidän keittiössä häärää kaksi innokasta leipuria! 

Vielä loppuun otos Milean huoneen uusista, ihanista kynttilöistä:

-Jemina-

Lehdestä tuttu

Viikko on taas hurahtanut nopeasti, vaikka välillä tuntuu että kello junnaa paikoillaan. Viime postauksestakin on aikaa, on mitä ilmeisimmin ollut kiireitä laiskuutta ilmassa (olen surffaillut ainoastaan puhelimella ja tabletilla). 

Ystävänpäivä oli ja meni. Ystäväni kävi meillä kylässä, ja toi minulle ruusupuskan! Minä puolestaan kaivelin kaappeja ja löysin sieltä pipareita, sokerikuorrutetta ja strösseliä. Ja tadaa, baakkelssit oli valmiina! 

Kun tulimme takaisin kotiin, kurkkasin postilaatikkoon. Siellä lojui uusin Vauva-lehti. Pläräsin sen heti läpi, josko sieltä löytyisi tuttu naama. Ja kas kas, sehän sieltä löytyi! 

Yritän tässä kuumeisesti löytää jotakin kuvaa Mileasta, jonka voisi lähettää Länsi-Uusimaa-lehteen. Siinä julkaistaan joka keskiviikko pienten päivänsankareiden kuvia onnitteluineen. Eli ensi keskiviikon lehdestä voi mitä luultavimmin Milean kuvan bongata. Varsinainen julkkis tuo lapsi, kahdessa lehdessä viikon aikana! :)

Huomenna käynnistyy viimeinen viikko kotona vähään aikaan. Teemu laskee jo päiviä siihen kun saa jäädä kotiin, minä puolestaan siihen kun pääsen töihin. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että en kaipaa kotona-oloa kuuden viikon aikana, voi mieli muuttua. Rakastan työkavereitani ja työtäni, joten uskon, että kuusi viikkoa menee kuin siivillä!

-Jemina-

Meillä asuu majava!

Milea järsii kaikenlaista. Siis myös huonekaluja. Tämä tuskin on mitenkään muista lapsista poikkeavaa, mutta Milean työn jälki on uskomatonta.

Kun Milean laittaa päivä-tai yöunille, eikä uni heti tule, hän nousee sängyssä seisomaan ja alkaa järsimään pinnasänkyä. Tämä tapahtuu myös silloin kun Milea herää eikä huoneeseen heti mennä. Järsiessään Milea pitää samanlaista ääntä kun imee tuttia ja samalla ynisee. Teemun kanssa olemmekin usein menneet tässä lankaan. 

Pinnasängyn reunat näyttävät tältä:

Tässä taannoin kun olin tyhjentämässä tiskikonetta, Milea leikki puisilla palikoillaan. Yht'äkkiä alkoi kuulua kakomista ja yskimistä. Menin katsomaan; Milea oksensi puun kappaleita, joita oli jyrsinyt yhdestä palikasta. Nämä palikat takavarikoin samantien ja Milea saa ne kunhan vähän kasvaa.

Myös kirjat ovat hampaiden kohteena. Milea aina onnistuu nappaamaan kirjan hyllystä ja syö sitä. Tiedän, voisin laittaa ne vaikka ylemmäs, mutten periaatteesta sitä tee. 

Niin, eikä sovi unohtaa Herra Hakkaraista! Milea söi siltä jalan auki. Jalan sisällä oli tietysti vanua, jota tämä majava sai suuhunsa. Minä sitten kalastelin sitä isoa vanutuppoa hampaita lähes täynnä olevasta suusta sillä seurauksella, että Milea puri sormeani minkä vain ehti!

Raukkaparka!

Ja kaikille tiedoksi: kyllä, lapseni saa tarpeeksi ruokaa, siitä ei ole kysymys! Eikä tämä järsiminen liity aina hampaisiinkaan.

Olen sitä mieltä, että syököön vaikka koko sängyn maan tasalle. Ongelma vain on se, että siitä lähtee maalia ja puutikkuja. Ei ole kauhean hyvä jos koko ruuansulatuskanava on täynnä sellaista moskaa.

On kieltämättä huvittavaa, kun Milean nappaa kiinni itseteosta naama maalista valkoisena!

-Jemina-

Prinsessajuhlat

Milealla on paljon mekkoja. Niitä on aina ollut useita, ja jotkut ovat valitettavasti jääneet käyttämättäkin. Tänään Milealla oli hyvä syy pukeutua mekkoon, olimme nimittäin 3v-juhlissa, joissa oli prinsessateema. Minä en mekkoon pukeutunut, en nimittäin omista mitään mikä sopisi lastenjuhliin.  

Kyselin taannoin sankarin äidiltä lahjatoiveita. Mikä tahansa prinsessa-aiheinen olisi mieluisaa. Lahjaksi annoimme prinsessa-aiheisia askartelutarvikkeita ja kortin. 

Juhlat olivat mielestäni kaikenkaikkiaan todella onnistuneet. Vieraita oli mukavasti, joukossa myös vanhoja tuttuja joita en ole vuosiin nähnyt. Oli todella mukavaa nähdä heitä! 

Tarjoilut olivat suussasulavia; oli kahta erilaista suolaista piirakkaa, täytekakku (prinsessakuvalla tietenkin!), pullaa, keksejä ja vaikka mitä. Illalla oli pakko vähän reenailla kotona ;)

Milea viihtyi hyvin, sillä hän tykkää seurailla muiden lasten puuhia. Milea meni rohkeasti päivänsankarin huoneeseen, jossa isommat lapset leikkivät Legoilla. Mileaa ei sillä hetkellä Legot kiinnostaneet, vaan hän pimputteli pientä vauvapianoa. Ja ilmapallot, ainakin ne maistuivat hyvältä! Luoja, miten tämä äiti pelkäsi että ilmapallo menee rikki pienten hampaiden käsittelyssä! 

Tasan kahden viikon päästä on Milean vuoro olla päivänsankari!

-Jemina-

Arkistojen helmiä

Löysin muutamia helmiä kun kävin läpi valokuviani. Haluankin nyt tarjota teille parhaita paloja vuosien varrelta!

Kuva 1

Kuva 1 on muistaakseni otettu vuonna 2008. Siinä ystäväni poika vetää minua pulkassa. Eipä tainnut pulkka liikkua, sellainen on pojan olemus tässä kuvassa! 

Kuva 2

Kuva 2 on otettu opiskeluaikoina ystäväni luota ennen baariin menoa, etkoilta siis. Pelattiin Wii:tä ja juotiin kaljaa! Ja tuo tukka, kamalaa!! Otsatukka ihan jees, mutta liian tumma väri.

Kuva 3

Kuva 3 on otettu Tammisaaresta kesäkuussa, vuotta en muista. Ehkä 2009. Lähdettiin tyttöjen kanssa terassille, ja sieltä edelleen baariin. Tässä kuvassa ilmeisesti yritän poseerata jonkun veneen lähellä, jonka kuvittelin omakseni, haha. 

Kuva 4

Kuva 4 on otettu vuonna 2010 Lohjan Aurlahdesta. Olin muutaman muun kanssa lopettanut työt sisätautiosastolla, ja meille pidettiin läksiäiset. Ohjelmassa oli leikkejä, ruokaa ja juomaa. Elämäni ensimmäiset läksiäiset!

-Jemina-

Herkkuja

Eilisen Runeberginpäivän kunniaksi päätin leipoa torttuja, ensimmäistä kertaa elämässäni. Koska aika loppui kesken täällä kotona, leivoin ne appivanhempieni luona. Hyviä olivat! 

Ohjeen nappasin Yhteishyvän ruoka-lehdestä. Nämä olivat helppo ja nopea tehdä. Itse en tykkää kaupan Runebergintortuista, joten nämä olivat hyvä vaihtoehto niille. Jos jollekkin ei tätä kyseistä lehteä tule kotiin, tässä ohje (n.12kpl):

200g margariinia

2dl sokeria

2 munaa

2dl vehnäjauhoja

5 (n.60g) piparkakkua

1ps (80g) mantelijauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 1/2 tl kardemummaa

1/2 dl kermaa tai maitoa

pinnalle vadelmahilloa ja valmista sokerikuorrutetta

1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri

2. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten

3. Murskaa piparkakut kaulimella jauheeksi ja sekoita kuivat aineet keskenään

4. Sekoita jauhoseos vuorotellen kerman tai maidon kanssa takinaan

5. Voitele ja korppujauhota muffinivuoat. Annostele taikina vuokiin. Paista 200C uunin alatasolla noin 25 minuuttia.

6. Kumoa tortut jäähtyneinä ja koristele hillolla. Pursota sokerikuorrutetta hillon ympärille.

***

Kaikille herkkusuille annan nyt vinkin; sokeriton tummasuklaa! Sain sitä sunnuntaina nimipäivälahjaksi, ja toissapäivänä maistoin sitä. Mielestäni samanmakuista kuin tavallinenkin, mutta niinkuin sanoin, sokeriton. Eli ehkä aavistuksen terveellisesmpi vaihtoehto.

***

Meidän Milea-vauvasta on tullut jo iso tyttö! Muutaman hassun viikon päästä tämä kenkäjalkainen täyttää vuoden. Hullua!

Synttärijuhlia odotellessa!

-Jemina-

Irtokarkkeja ja lastenvaatteita

Minulta on toivottu mielipidekirjoitusta. Tällä hetkellä ei mieleeni tule mitään ajankohtaista aihetta, mistä uskaltaisin kirjoittaa. Toki minulla tapani mukaan on mielipide moneenkin asiaan, mutta ne eivät kestä päivänvaloa!

Joten, palataan menneeseen viikonloppuun.

Teemu ehdotti minulle perjantaina, josko haluaisin mennä yksin kauppaan hänen tultua töistä. Ja sehän sopii! Ensin hurautin Tokmannille, mistä ostin tykötarpeita Milean tuleville synttäreille. Sieltä apteekin kautta Prismaan. 

Perjantaisin istahdan telkkarin ääreen klo.19:30-21:30. Ensin Salkkarit ja sen jälkeen The Voice of Finland. Tänä perjantaina seuranani oli myös tämä kippo:

Nummelan Tokmannissa on tällä hetkellä parhaat irtokarkit. Ennen suosin Lohjan Makuunia, mutta se meni ja lopetti. Pöh. Filmtown on myös hyvä vaihtoehto. 

Lauantai näytti alkuunsa vähän tylsältä, sillä Teemu meni iltavuoroon eikä meillä ollut Milean kanssa oikein mitään tekemistä. Onneksi saimme iltasella kylään naapurin tytön äitinsä kanssa. 

Ja voi että! Milea sai taas hurjan määrän ihania vaatteita, jotka ovat naapurin tytölle jääneet pieniksi. Saimme viime keväänä myös ison kasan vaatteita. Tytöillä on ikäeroa noin vuosi ja kaksi kuukautta. On ilo ottaa vastaan lastenvaatteita, joita on pidetty hyvin, ja ovat laadukkaita. Jollain haluaisin tätä perhettä/tyttöä muistaa. Täytyy kysäistä, josko olisi jotain mitä tyttö toivoisi itselleen :)

Sunnuntaina saimme kylään vanhempani, ja sen kunniaksi tein pannukakkua. Vieraiden lähdettyä laitoimme Milean nukkumaan ja itse aloimme katsella telkkaria. Yhdeksän aikaan iski nälkä, ja mikäs sen paremmin vie nälän pois kuin kebab! On se vaan niin hyvää kun harvoin sitä syö. 

Viikonloppu oli kuin olikin kaikinpuolin onnistunut. Ainoa miinuspuoli oli se, että Milea ilmeisesti tekee hampaita ja on siitä johtuen räkäinen. Ja kuolainen! Ja tämä jatkuu siis edelleen, lievempänä tosin. 

Mukavaa viikkoa kaikille!

-Jemina-