Meillä asuu majava!

Milea järsii kaikenlaista. Siis myös huonekaluja. Tämä tuskin on mitenkään muista lapsista poikkeavaa, mutta Milean työn jälki on uskomatonta.

Kun Milean laittaa päivä-tai yöunille, eikä uni heti tule, hän nousee sängyssä seisomaan ja alkaa järsimään pinnasänkyä. Tämä tapahtuu myös silloin kun Milea herää eikä huoneeseen heti mennä. Järsiessään Milea pitää samanlaista ääntä kun imee tuttia ja samalla ynisee. Teemun kanssa olemmekin usein menneet tässä lankaan. 

Pinnasängyn reunat näyttävät tältä:

Tässä taannoin kun olin tyhjentämässä tiskikonetta, Milea leikki puisilla palikoillaan. Yht'äkkiä alkoi kuulua kakomista ja yskimistä. Menin katsomaan; Milea oksensi puun kappaleita, joita oli jyrsinyt yhdestä palikasta. Nämä palikat takavarikoin samantien ja Milea saa ne kunhan vähän kasvaa.

Myös kirjat ovat hampaiden kohteena. Milea aina onnistuu nappaamaan kirjan hyllystä ja syö sitä. Tiedän, voisin laittaa ne vaikka ylemmäs, mutten periaatteesta sitä tee. 

Niin, eikä sovi unohtaa Herra Hakkaraista! Milea söi siltä jalan auki. Jalan sisällä oli tietysti vanua, jota tämä majava sai suuhunsa. Minä sitten kalastelin sitä isoa vanutuppoa hampaita lähes täynnä olevasta suusta sillä seurauksella, että Milea puri sormeani minkä vain ehti!

Raukkaparka!

Ja kaikille tiedoksi: kyllä, lapseni saa tarpeeksi ruokaa, siitä ei ole kysymys! Eikä tämä järsiminen liity aina hampaisiinkaan.

Olen sitä mieltä, että syököön vaikka koko sängyn maan tasalle. Ongelma vain on se, että siitä lähtee maalia ja puutikkuja. Ei ole kauhean hyvä jos koko ruuansulatuskanava on täynnä sellaista moskaa.

On kieltämättä huvittavaa, kun Milean nappaa kiinni itseteosta naama maalista valkoisena!

-Jemina-