Helmikuun loppu lähenee, mikä tarkoittaa sitä, että minulla alkaa kuuden viikon työrupeama. Mahtavaa! Toissapäivänä sain ensimmäisen viikon työvuorolistan. Jo sitä katsellessa tulee malttamaton olo, I love my job!
Teemu odottaa jo kovasti "isäkuukauttaan", mikä ei ole ihme. Teemu on aivan mahtava isä, ja Milea puolestaan on aina ollut isin tyttö. Minä voin hyvillä mielin käydä töissä, kun tiedän että nämä kaksi pärjäävät kotona loistavasti ilman minuakin.
***
Yleensä kun lyö itsensä johonkin todella kovaa ja iholle jää ikävän näköinen mustelma, tietää koska ja mihin on itsensä telonut. Ehei, ei aina! Katsokaas tätä mälliä:
Ei havaintoakaan mihin olen reiteni lyönyt ja koska! Tällainen sattumalöydös nyt vaan tuli eilen vastaan. Tämä on sitä tavallista arkea. Nyt vähän sarkasmia peliin; pitäisköhän mun nyt mennä päivystykseen?! Heh.
Tänään minulle tuli puhelu vieraasta numerosta. Vastasin omaksi yllätyksekseni. Soittaja oli mies, ja oli koulukiusaamisasialla. Tarjosi lehteä, joka kertoo koulukiusaamisesta. Lehti sisältää pelkästään asiaa, eikä ollenkaan mainoksia. Hinta oli 79e/vuosi. Sanoin, että hän on tärkeällä asialla, mutta tällä hetkellä kun olen lapsen kanssa kotona, ei tulot ole isot joten "turhat" menot täytyy karsia pois. "Onko Sun mielestä 6e/kk iso raha?!" Minä siihen: "No on kun kuukaudessa käteen jää muutama hassu satanen!" Hitto, hermot meni. Lopulta ukkeli uskoi ja toivotteli hyvät päivänjatkot.
-Jemina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti