Terassi

Viimeinen viikko pyörähti tänään käyntiin. Siis töissä. Viikot ovat hurahtaneet nopeasti, ehkä liiankin. Todella hyvin olen töissä viihtynyt, mutta toki kotona oleminen lapsen kanssa on kultaakin kalliimpaa.

***

Viime viikolla Teemu päätti laittaa meidän takapihan terassin uusiksi. Sitä on nyt suunniteltu ja pähkäilty kohta kolme vuotta, että tehdäänkö uusiksi vai ei. Terassissa itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta terassin rakentaja on aikoinaan jättänyt lautojen väliin n.2cm välit. Sinne on siis vuosien mittaan tipahdellut yhtä sun toista (ei ainoastaan meiltä), mm.pari haarukkaa, sytkäreitä ja pyykkipoikia. Jopa ystäväni koiran tassu jäi lautojen väliin (rotu taisi olla amstaffi!!)!

Homma vähän levisi lapasesta; terassi pienennettiin samankokoiseksi kuin muilla ja siinä samassa meni myös puolet pihasta uusiksi. Laitan kuvia, jos niitä joskus saan aikaiseksi napsittua.

***

Viikonloppuna olimme Teemun vanhempien luona puuhommissa. Tai siis Teemu oli. Minä ja Milea lähdettiin anopin ja kälyn kanssa shoppailemaan. Milealle löydettiin Karkkilan Keskuskengän loppuunmyynnistä Vikingin Goretex kengät puoleen hintaan! Kengille jäi hintaa ainoastaan 39e. Välikausihaalaria en valitettavasti siltä reissulta löytänyt Yhtäkään näkemääni välikausihaalaria en kelpuuttanut Milealle päälle puettavaksi (nirso äiti).

Lähes joka paikasta on etsimäni koko tai kuosi loppunut, mutta Lohjan Mukelomestassa oli rutkasti valikoimaa. Ihania värejä ja kuvioita, mutta minäpä valitsin yksinkertaisen punaisen Reiman haalarin josta saa tikkikerroksen irrotettua neppareilla.

***

Tällä viikolla olisi vielä tiedossa terassin viimeistelyä eli hiominen, kaiteiden rakentaminen sekä mahdollisesti öljyäminen. Pihakin on nyt vielä vaiheessa, joten sinnekkin täytyy ehtiä tonkimaan. Ja vanhan terassin jäte olisi vietävä kaatopaikalle, mutta se on jo onneksi järjestetty. Niin, ja töitäkin pitäisi ehtiä tekemään. Piru vie kun työt haittaa vapaa-aikaa!

Mukavaa maaliskuun viimeistä päivää ja tulevaa huhtikuun alkua!

-Jemina-

SoMen ihmeellinen maailma

SoMe. Ihmiset päivittävät todella paljon omasta elämästään ja tapahtumistaan esim. Facebookiin. Jotkut taas eivät kaikkea päivitä, ainakaan heti. 

Eräs bloggaaja tässä taannoin ihmetteli ja kummasteli sitä, miksi ihmiset juuri Facebookissa onnittelevat jostain, mitä ei sinne ole päivitetty. 

Minun eräs tuttu/kaveri sai tässä viikko takaperin vauvan jossain päin maailmaa (en siis tiedä missä maassa tämä ihminen asuu). Facebookissa ei ollut halaistua sanaa tästä perhetapahtumasta, mutta silti ihmiset ovat onnitelleet ja udelleet. 

Itse en menisi tällaisesta onnittelemaan, jollei ihminen itse ole julkaissut tästä asiasta. Synnytyksessä kun voi jokin mennä pieleen, eikä kaikki välttämättä ole hyvin. Pahinkin voi tapahtua. Typerää, että automaattisesti oletetaan kaiken olevan hyvin; "Onnea ihanasta perhetapahtumasta! Paljon onnea tuoreille vanhemmille!". Ja näin edespäin. 

Jos on aivan pakko saada udella/onnitella, voisi sen tehdä vaikka yksityisviestillä. Kiitos. 

***

"Elämä on mukavaa kun osaa kutoa villasukkaa". Alkuvuodesta mottoni oli: sukka vuodessa pitää mielen virkeänä. Tällä hetkellä voisi melkeinpä sanoa: sukka päivässä pitää mielen virkeänä! 

Tällä hetkellä kudon Teemulle sukkia. Kunhan ne on valmiit, kokeilen kutoa vauvan sukat. Ensimmäinen sukkien saaja köllöttelee vielä nahan alla, mutta toivottavasti EI enää kauan!! Sukat tulevat olemaan liilat, muun värisiä en uskalla edes antaa, haha!

Tässä kuva viimeisimmistä sukista jotka tein itselleni:

Anteeksi karvaiset koipeni.

-Jemina-

I'm alive!

Minulta on kyselty, miksen ole lähiaikoina kirjoitellut. Vastaus on simppeli; en ole ehtinyt/jaksanut. Ennen töitä en ehdi, ja töiden jälkeen en ole jaksanut. Tänään olen viettänyt vapaapäivää, ja sama toistuu huomenna. Olen siis elossa!

Tänään saatiin pitkästä aikaan kylään vanhempani. Heillä oli mukanaan Milealle vielä yksi syntymäpäivälahja, joka ei ehtinyt syntymäpäiväksi perille. Ihanat Perfect Homen nallet! Ne sopivat täydellisesti lipaston päälle Milean huonetta piristämään. Nallet ovat jotain kovaa materiaalia, eli ei Milean leikkeihin sopivia särkymisvaaran takia. 

Huomenna saamme vihdoin ja viimein valokuvaajan kotiimme, joka napsii Mileasta 1-vuotiskuvat. Tämä viivästys on ihan oma vikamme, sillä vasta viime viikolla saimme aikaiseksi soittaa kuvaajalle. Kuvaaja on tuttumme, ja hän otti myös Milean vauvakuvat sekä kuvasi ristiäiset. Innolla odotan, millaisia kuvia saadaan aikaiseksi!

Tässä vielä kuva Mileasta katselemassa lempiohjelmaansa; Ystäväni Tiikeri ja Nalle Puh. Tämän kuvan Teemu lähetti minulle ollessani töissä :)

-Jemina-

Viikko 1

Yksi viikko takana, viisi edessä. 

Työnteko maistuu hyvältä, aamuherätyksistä huolimatta. Klo.05:00 herääminen ei tunnu pahalta, mutta auta armias kun tulet aamuvuorosta kotiin; silloin se väsymys iskee!

Milealla ja Teemulla on mennyt kotona aivan loistavasti. Muutamana päivänä töistä tullessani on minua odottanut ihania leipomuksia; mokkapaloja, kauralastuja ja ruisneliöitä. Myös ruokaa on tehty. 

Viikonloppuna Milean piti mennä isovanhemmilleen yökylään, mutta se peruuntui; Mummo oli kuumeessa. Uusi yritys muutaman viikon päästä! Tästä huolimatta kävimme ostamassa pullon punaviiniä, ja kumosimme sen Putousta katsoessamme. Minä puolestaan kudoin sukkaa samalla, ja niinkuin arvata saattaa, sunnuntaina piti purkaa se mitä lauantaina kudoin...

Sunnuntai olikin sitten mitä mainioin päivä huushollin siivoamiselle!

-Jemina-

Ensimmäinen syntymäpäivä

Eilen oli tärkeä päivä; Milea täytti vuoden. Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Hullua, että Milea on ollut meillä vain 52 viikkoa eli 365 päivää. 

Synttärijuhlat olivat ikimuistoiset. Kaikki juhliin kutsutut pääsivät tulemaan, lukuunottamatta entisiä naapureitamme. Tupa oli täysi koko päivän, ja meno sen mukainen!

Puolenpäivän aikoihin oli kutsuttu sukulaiset, ja klo.15 eteenpäin ystävät ja tutut lapsineen. Varsinkin tässä toisessa kattauksessa oli kova meno ja hälinä! Nuorin osallistuja oli vielä vatsassa, mutta varmasti ihan yhtälailla menossa mukana <3

Tarjoilut maistuivat, sillä juurikaan mitään ei jäänyt jäljelle! Se olikin tavoitteena, sillä kakut sun muut leipomukset jäävät meillä syömättä jääkaappiin. Uskokoon ken haluaa. 

Milea sai paljon ihania lahjoja, joista on iloa pitkäksi aikaa. Itse tykkään todella paljon korteista, ja sellaisen Milea sai jokaiselta vieraalta. 

Kiitos kaikille juhliin osallistuneille! Teitte Milean päivästä ikimuistoisen! 

Illan tultua oli sankari aivan naatti. Nukahti jopa syöttötuoliin. Iltakylvyn jälkeen uni tuli samantien. Me vanhemmat olimme myös väsyneitä, olihan juhlissa aikamoinen valmistelu; parin päivän leipominen, koristeleminen ja vieraiden viihdyttäminen. Onneksi juhlakalu piti suurimmaksi osaksi huolen viihdyttämisestä. 

Puolisen vuotta sitten ajattelin, että kun Milean synttärit on juhlittu, minulla alkaa työt. No, nyt ne todella alkavat! Huo-men-na!! A-pu-a! Tänään leivoin töihin vietäväksi juustokakun. En todella uskaltaisi asua jalallanikaan työmaalle ilman herkkuja! 

Lisäys vielä edelliseen postaukseen. Milea sai neuvolassa kolme rokotetta, eikä niistä ainakaan vielä ole tullut mitään oireita. Keskiviikkoiltana Milea tosin sai supparin pyllyyn, ihan vaan profylaktisesti kaikenvaralta. 

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! Blogissa saattaapi olla pieni hiljaisuus, sillä majailen vauvatehtaalla tiheästi.

-Jemina-

1-vuotisneuvola

Milean syntymäpäivät lähenevät päivä päivältä, ja eilen olimmekin 1-vuotisneuvolassa. Tyllerö kasvaa ja kehittyy hienosti, myös käyrien mukaan. Itse en koskaan ole käyriin tuijottanut, ne ovat mielestäni vain suuntaa antavia. 

Milea painaa 10 990g ja on 76,5cm pitkä. Päänympärystä on kertynyt 46,5cm.

Neuvolan jälkeen suuntasimme Prismaan, josta minun oli tarkoitus ostaa hopeashampoota. Toki sekin tuli ostettua, mutta kävin samalla extempore kampaajalla. Pätkäsin hiukset mielestäni todella lyhyiksi, vähän alle olkapään. Hiukseni olivat huonossa kunnossa latvojen osalta, joten oli aikakin nipsasta reilummin pois. Tykkään!

Milea oli luonnollisesti mukanani kampaajalla. Hän istui tyytyväisenä rattaissa keskellä kampaamoa, ja näytti kampaajille kaikki erilaiset äänet mitä osaa suustaan päästää. Muut asiakkaat ja henkilökunta naureskelivat tälle hassulle tytölle, joka koko hiustenleikkuun jaksoi olla hienosti rattaissa. Vähän kyllä alkoi silmä luppasta kun fööni pärähti päälle..

Tarkkasilmäiset Länsi-Uusimaan lukijat saattoivat eilen bongata Milean PikkuPäivänsankarit-palstalta. Lähetin sinne kuvan ja onnittelun. Mukavaa, kun se on ilmaista. Suosittelen muillekkin PikkuPäivänsankareiden vanhemmille :)

Tänään onkin edessä haaste, kauppareissu tulevaa viikonloppua varten. Tiedossa varmasti jumalaton lasku, sillä tänään ostamme ruuan lisäksi kaikki leivontatarpeet sun muut jutut synttäreille. Huomenna meidän keittiössä häärää kaksi innokasta leipuria! 

Vielä loppuun otos Milean huoneen uusista, ihanista kynttilöistä:

-Jemina-

Lehdestä tuttu

Viikko on taas hurahtanut nopeasti, vaikka välillä tuntuu että kello junnaa paikoillaan. Viime postauksestakin on aikaa, on mitä ilmeisimmin ollut kiireitä laiskuutta ilmassa (olen surffaillut ainoastaan puhelimella ja tabletilla). 

Ystävänpäivä oli ja meni. Ystäväni kävi meillä kylässä, ja toi minulle ruusupuskan! Minä puolestaan kaivelin kaappeja ja löysin sieltä pipareita, sokerikuorrutetta ja strösseliä. Ja tadaa, baakkelssit oli valmiina! 

Kun tulimme takaisin kotiin, kurkkasin postilaatikkoon. Siellä lojui uusin Vauva-lehti. Pläräsin sen heti läpi, josko sieltä löytyisi tuttu naama. Ja kas kas, sehän sieltä löytyi! 

Yritän tässä kuumeisesti löytää jotakin kuvaa Mileasta, jonka voisi lähettää Länsi-Uusimaa-lehteen. Siinä julkaistaan joka keskiviikko pienten päivänsankareiden kuvia onnitteluineen. Eli ensi keskiviikon lehdestä voi mitä luultavimmin Milean kuvan bongata. Varsinainen julkkis tuo lapsi, kahdessa lehdessä viikon aikana! :)

Huomenna käynnistyy viimeinen viikko kotona vähään aikaan. Teemu laskee jo päiviä siihen kun saa jäädä kotiin, minä puolestaan siihen kun pääsen töihin. Vaikka nyt tuntuukin siltä, että en kaipaa kotona-oloa kuuden viikon aikana, voi mieli muuttua. Rakastan työkavereitani ja työtäni, joten uskon, että kuusi viikkoa menee kuin siivillä!

-Jemina-