perjantai 31. tammikuuta 2014

Silmälasit?

Eilen lukiessani kaverini blogia (http://heculina.blogspot.com), tuli TAAS jälleen kerran himo imagolaseihin. Tämä ajatus valtaa minut aika-ajoin. 
Näköni on aina ollut hyvä, enkä siis ole silmälaseja tarvinnut. Yläasteella tosin yritin väkisin saada lasit, ja kävin näöntarkastuksessa jossa todettiin silloiseksi harmikseni etten niitä tarvitse. Voi sitä pettymyksen määrää! "Kaikilla muillakin" oli silmälasit ja ne näytti niin hyvältä. 

Kuva: Nissen.fi

Täytyy olla onnellinen että näkö on hyvä. Opiskeluaikana olin harjoittelussa silmäpoliklinikalla, jossa hoitaja tutki näköni. Tulos oli, että jossain vaiheessa elämää tulen todennäköisesti tarvitsemaan silmälasit. Sitä päivää odotellessa. 

Olisihan se nyt hemmetin mahtavaa kun voisi heittää kakkulat pään päälle tai katsella ihmisiä lasien alta! Tai sitten ei. Silmälasit on kamalan tyyriitä, ja niitäkin täytyy tarvittaessa uusia. Täytyy nyt vaan tyytyä käyttämään aurinkolaseja (H&M) ympäri vuoden. 

***

Jos jollakulla on vielä ystäviä/tuttuja/perheenjäseniä joilla on edelleen jouluvalot pihalla tai ikkunoissa, pakottakaa ottamaan ne nyt jo herrantähden pois! Aamuisin kun avaan sälekaihtimet kun on vielä pimeää, näen naapureiden ulkovalot. Iltaisin kun on pimeää ja katson ulos, näen ne edelleen! Miten ihmiset viitsivät edelleen noita sirkusvaloja pihoillaan pitää?! Ma ei ymmarra. 

OTTAKAA NE JO HITOKSEEN POIS!!

-Jemina-

torstai 30. tammikuuta 2014

Työvuoroja

Helmikuun loppu lähenee, mikä tarkoittaa sitä, että minulla alkaa kuuden viikon työrupeama. Mahtavaa! Toissapäivänä sain ensimmäisen viikon työvuorolistan. Jo sitä katsellessa tulee malttamaton olo, I love my job!


Teemu odottaa jo kovasti "isäkuukauttaan", mikä ei ole ihme. Teemu on aivan mahtava isä, ja Milea puolestaan on aina ollut isin tyttö. Minä voin hyvillä mielin käydä töissä, kun tiedän että nämä kaksi pärjäävät kotona loistavasti ilman minuakin. 

***

Yleensä kun lyö itsensä johonkin todella kovaa ja iholle jää ikävän näköinen mustelma, tietää koska ja mihin on itsensä telonut. Ehei, ei aina! Katsokaas tätä mälliä:


Ei havaintoakaan mihin olen reiteni lyönyt ja koska! Tällainen sattumalöydös nyt vaan tuli eilen vastaan. Tämä on sitä tavallista arkea. Nyt vähän sarkasmia peliin; pitäisköhän mun nyt mennä päivystykseen?! Heh.

Tänään minulle tuli puhelu vieraasta numerosta. Vastasin omaksi yllätyksekseni. Soittaja oli mies, ja oli koulukiusaamisasialla. Tarjosi lehteä, joka kertoo koulukiusaamisesta. Lehti sisältää pelkästään asiaa, eikä ollenkaan mainoksia. Hinta oli 79e/vuosi. Sanoin, että hän on tärkeällä asialla, mutta tällä hetkellä kun olen lapsen kanssa kotona, ei tulot ole isot joten "turhat" menot täytyy karsia pois. "Onko Sun mielestä 6e/kk iso raha?!" Minä siihen: "No on kun kuukaudessa käteen jää muutama hassu satanen!" Hitto, hermot meni. Lopulta ukkeli uskoi ja toivotteli hyvät päivänjatkot. 

-Jemina-

maanantai 27. tammikuuta 2014

Katu-uskottavuutta

Mie romahan!
Sain tänään ehkäpä universumin hienoimmat, tyylikkäimmät, seksikkäimmät ja katu-uskottavimmat villasukat! Työkaverini Marika on nämä mahtavat kinttujen lämmittäjät omin pikku kätösin kutonut, kiitos ja ylistys!

Sain itse valita värin näihin sukkiin, ja valitsin maanläheisen harmaan. Tuo ympyrä on erikseen kudottu ja ommeltu kiinni sukkaan. My darlings <3

Päivällä Milean kummitäti kävi meillä kahvittelemassa. Taas on päivitetty juorut ajantasalle, miten piristävää! On se vaan niin mahti nainen!

Parisen viikkoa olen pantannut muutamaa tölkkiä jääkaapissa. Tänään päätin sitten ottaa yhden loiventavan mukaan saunaan..


.. Muumilimppari! Paras keksintö ikinä laittaa tätä lientä tölkkiin!! 

Nyt Panttivankien pariin. Illanjatkoja!

-Jemina-

lauantai 25. tammikuuta 2014

Tukkataikoja

Tänään sain vihdoin ja viimein hiukseni värjättyä. Operaation suoritti Teemun sisko Sanna. Värjäyksen jälkeen tämä tukkataikuri harjoitteli vielä lettiä hiuksiini ja tulos oli tämä:


Tämän letin nimi on "vesiputous". Aika kivan näköinen, vai mitä?

-Jemina-

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ärsytys x100!

Eilen juttelin puhelimessa hyvän ystäväni kanssa. Jotenkin tuli puheeksi minun luonteeni. Kerroin, että koko raskauden ajan ja Milean syntymän jälkeen olen ollut kuin viilipytty. Tietysti minuakin jotkut asiat ärsyttää, mutta en hermostu yhtään niin helposti kuin ennen. 

Mikäs MINUA sitten ärsyttää? 

Jos nyt puhutaan ajankohtaisista aiheista, niin ehdottomasti pinnalle nousee rokotukset. Niinkuin varmasti jokainen, myös minä olen lukenut Lohjalla eräässä koulussa olevasta tuhkarokko-tapauksesta. 

Mitähän mahtaa liikkua niiden vanhempien päässä, jotka eivät halua lastaan rokottaa?! Mikä on syy siihen, ettei rokotteita haluta pistettävän? Mikä silloin on paremmin? Mikä voi olla niin hyvä syy, että lähtee "leikkimään" oman lapsensa terveydellä? Onhan se kamalaa, kun lasta pistetään ja sen seurauksena hetken itkee. Not.

Eivätkö ne ihmisparat ymmärrä sitä, ettei nämä taudit joita vastaan rokotetaan, tule samantien, vaan vuosien, jopa kymmenen vuoden päästä? Ilmeisesti eivät. 

Asia, joka nostaa minulla verenpaineet taivaisiin, ovat itsekeskeiset ja typerät ihmiset. Ihmiset, jotka moralisoivat muiden tekemisiä, ja koko ajan kehuvat itseään ja omia tekemisiään. Tähän vielä lisättynä itsensä julki-tuominen ja kehujen kalasteleminen. Ai että, miten ottaa pannuun!!

Ja yksi mitä en voi sietää, että sosiaalisessa mediassa puhutaan toisten ihmisten asioita, jotka aika-ajoin ovat erittäin arkoja. Eiköhän tällaiset asiat pidetä ihan omana tietona.

Nyt kun pääsin vauhtiin, kerrottakoon vielä että minulla alkaa keittää ja kovin, kun vien roskat ja roskiksessa on pahvia!!! SIIS PAHVIA!! KOKONAISIA LAATIKOITA!! Pahvinkeräyksiä on ripoteltu ympäri kylää ja jokainen joka kaupassa käy tai vie lapsensa tähän lähi-päiväkotiin, ajaa pakosti keräyksen ohi. JA SILTI SITÄ PAHVIA SIELLÄ AINA ON! Olen monesti niitä laatikoita sieltä roskalaatikosta ottanut pois ja jättänyt roskakatoksen lattialle. Ja aina joku avulias-aatu ne laittaa sinne takaisin. EI NÄIN!

Ja kaikki nyt muistakoon, että nämä ovat vain minun ajatuksia ja mielipiteitä.

Mukavaa viikonloppua!

-Jemina-

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Help me!

Tässä viime päivinä olen funtsinut, että mitähän sitä leipoisi Milean 1-vuotis synttäreille. Täytekakku joo, mutta mitä muuta? Jotain muutakin makeaa täytyy olla (tai ei täydy, mutta haluan että on) ja sitten jotain suolaista. Muutama visio on, saa nähdä toteutanko niitä. Olen surkean kuuluisa leipuri!

Olisiko jollain heittää jotain vinkkiä? Rohkeasti kommenttikenttään vaan raapustamaan!

Ja muutenkin; te, jotka luette blogiani, mistä haluaisitte että kirjoitan? Nyt vaan klik klik, kommenttikentälle!

-Jemina-

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vastaanko vai en?

Pakko välillä päästää höyryjä ja paasata vähän aiheesta puhelinmyyjät. Ne soittelevat usein, ja soittavat niin monta kertaa kunnes puhelimeen vastataan. Yleensä (n.99% tapauksista) myyjät ovat ystävällisiä ja uskovat kun kerran sanoo "kiitos ei". Viimeksi nuori mies löi luurin korvaani kun olin selittämässä miksi en hänen tarjoamaansa lehteä osta. Sucker! 

Tiedän, että on olemassa kaikenlaisia estoja puhelinmyynnin estämiseksi. Eivät ilmeisesti mitään kustanna, mutta silti. Miksi minun itse täytyy sellainen hankkia?! Miksi on minun tehtävä estää puhelinsoitot?! Eikö tässä hienossa huipputeknologia Suomessa voitaisi unohtaa lehtien ym. tavaran myynti puhelimitse ja keskittyä vaikkapa sähköpostimarkkinointiin? Kyllä, tiedän myös sen, että siinä on kiinni monien ihmisten työpaikat.

Ärsyttääkö ketään muuta tämä kyseinen asia?

Välillä olen niin lopen kyllästynyt siihen että kaikenmaailman ihme numeroista soitellaan, enkä edes viitsi vastata. Tänään meinasi käydä niin. Onneksi vastasin!

"xxx-xxxxxxx soittaa". Se olikin ystävä, jota en ole pariin vuoteen nähnyt! Saatiin siis aivan loistavaa kahviseuraa!

-Jemina-